Kyllä, kirjoitan esikoisromaanistani tänne blogiin vasta nyt tässä vaiheessa, vaikka teos on julkaistu jo syksyllä, viime vuonna siis. Miksi näin jälkijunassa?
Syitä on useita. Suurin niistä on se, että kaunoesikoisen ilmestyessä voimavarani eivät olleet yhtä hyvät kuin esimerkiksi tietokirjan julkistamisen aikaan loppuvuonna 2020.
Romaanini julkaistiin syyskuussa 2021. Juuri samaan aikaan, kun yksi muusani sairastui vakavasti. Olin murheellinen ja masentunut. Minua kiinnosti vain se, selviytyykö ponipoloinen hengissä. Keskitin voimavarani potilaan hoitamiseen.
Kun muusani tilanne lopulta helpottui, tuntui kirjan ilmestyminen enää kaukaiselta, utuiselta muistolta. Koronan vuoksi oli jälleen rajoituksia kokoontumisten suhteen, joten heitin ajatuksissani hyvästit jälkijättöisille julkkareille.
Eikä sen puoleen ollut voimavaroja suunnitteluunkaan. Olo oli kuin loppuun rutistetulla rätillä. Onneksi sain yllättäen yhdistyspuolelta apua ja ne oikeat julkkaritkin järjestyivät lopulta. Kiitos siitä.
Selailin tänään kännykkäkamerani kätköjä. Löysin sieltä videopätkiä, joissa avasin romaanipaketin viime vuonna. Olin siis ottanut kuvia ja videoita, vaikka en ollutkaan julkaissut niitä, ainakaan pidemmäksi aikaa.
Yhden pätkän ehdin laittaa hetkeksi Facebookin kirjailijasivulle. Poistin sen kuitenkin pian, sillä tajusin sen sisältävän juonipaljastuksen. Ainakin silloin tuntui siltä.
Nyt katseeni on jo tulevassa. Toisen romaanin käsikirjoitus on ollut lepäämässä esilukujen ja editointien jälkeen. Seuraavaksi sen viimeistely työn alle samalla, kun uusien kirjojen ideoita pukkaa mieleen koko ajan. Muistiinpanot ovat ahkerassa käytössä! Ja ponikin voi hyvin 😊
Haluatko tiedon uusista artikkeleista suoraan sähköpostiisi?
Inga Koskinen 
Jätä kommentti