Tiistaina kalenteri kääntyi joulukuun puolelle. Olin miettimässä etäpäivän ohjelmaa, kun koiramme alkoi haukkua. No, tuo sheltti nyt haukkuu linnuille ja kissoille, mutta myös autoille. Ja kuulin sen, lähestyvän auton äänen. En odottanut ketään, en ollut sopinut kenenkään kanssa tapaamista.
Ikkunasta näkyi postin auto. En tiennyt miksi. Vedin takin päälle, ja menin ovelle vastaan. Kertakäyttöiseen sinertävään maskiin pukeutunut ihminen toi minulle pahvilaatikkoa. Katsoin sitä hämilläni. Mitä nyt tapahtuu? Luin laatikon päältä tekstin ”OTAVA kirjapaino”. Siis voiko ne olla mun esikoiskirjat, näin hyvissä ajoin ennen maanantain 7.12. julkkareita? Olin jännittänyt aikataulua, kun kovakantisen painatus kestää kauemmin. Mutta muistin kustantajan sanat, että kirjapainoon voi luottaa.
Sanoin posti-ihmiselle, että siellä on mun esikoisteos ja että täällä on rauhallista kirjoittaa. Olisitte nähneet, miten sain hänen jakamattoman huomionsa välittömästi. Oikeesti esikoiskirja, vai, ja täällä on tosiaan sivussa kaikesta. Onnittelut! Postikuski oli siis todellakin ensimmäinen ihminen, joka onnitteli minua esikoiskirjan ilmestymisestä.
Katselin valkoisia pahvilaatikoita, niitä oli kaksi. Tekijänoikeuskappaleiden kanssa yhteensä viisikymmentä kirjaa. Minussa taitaa olla masokistin piirteitä, kun annoin kutkuttavan innostuksen jatkua. En avannut laatikoita heti. Halusin nauttia jännityksen tunteesta mahdollisimman pitkään.
Mun tietokirja on nyt julkaistu. Ja romaani työn alla, hyvässä vauhdissa. Elämä on ihanaa.
PS. Saat sopimuskirjan omistuskirjoituksella verkkokaupasta Shop Inga Koskinen.
Haluatko tiedon uusista artikkeleista sähköpostiisi?
Inga Koskinen 
Vastaa